Hello sunshine!

Nyt on taas yksi reissu takanapäin! Perjantaina matkattiin 7 tuntia autolla etelä- Suomeen. Baitsu koisasi melkein koko matkan, alussa se meinasi vähän protestoida autoilua vastaan :P Menomatkalla olikin aivan ihanaihanaihana aurinkoinen ilma ja me pysähdeltiin aina parin tunnin välein. Yhdellä pysähdyspaikalla oli ihana järvenranta ja siinä laituri. Me tytöt tietty pompittiin heti tutkimaan rantaa ja hyppimään laiturilla! Sain napattua Baiasta tosi hyvän kuvan kännykän kameralla. Mun neiti aurinkoinen <3

(Enpä tosin tiedä, saiko Baia tuolta rantsusta punkkeja. Baialta nimittäin löytyi eilen korvan juuresta kaksi moista pallukkamöllykkä- ällötystä! Äkkiä ne poistettiin, vaan ei tämän emännän hermorakenne ole tehty noita öttiäisiä ajatellen....)

Reissussa tietty kyläiltiin. Käytiin mun mummin luona kaffella ja esittelemässä pentua. No mites Baia käytti tämän ajan? Katsokaa itse...





Kyllä se tuon nukkumisen lomassa vähän temmelsikin :D Tuhosi vessapaperirullan ja pahvisen kakkupaketin sekä juoksi pihalla ja metsässä onnesta soikeana. Nostin tyttöä kivenkin päälle katselemaan ja sehän olisi tullut sieltä varmaan omin neuvoin alaskin. Ei pienintäkään pelon (=Järjen) hiventä...



Tänään me sitten tultiin kotiin junalla. Junamatka kesti yli 7 tuntia eikä Baia pissannut/kakannut kertaakaan tuona aikana! Juna ei pysähdellyt välissä pitempiä aikoja eikä näin ollen päästy käymään ulkona, mutta mä olin varautunut kahdella talouspaperirullalla+ suihkutettavalla pesuaineella pisujen ja kakkojen varalta. Vaan niinpä tuo neiti yllätti meidät ja pissasi vasta perillä ensimmäiselle nurmikkoläntille :)

Matka alkoi Riihimäen juna- asemalta. Baia oli tapansa mukaan reipas ja peloton, tsiigaili näkymiä ja bongaili lihapullapaloja kädestä aina maiskutuksen kuullessaan.



No mites matka noin muuten meni? Kuka arvaa? :D





Kateltiin me välillä maisemiakin :)


Junamatka meni niiiiiiiin hyvin... Samassa vaunussa haukkui pitkän aikaa yksinollut saksanpaimenkoira, inisi loppumatkasti ainakin tunnin eräs terrieri sekä pomppi hyvin eläväinen (Ja puhelias :D) 4- vuotias tyttölapsi. Baia ei pelännyt toisia koiria ja jatkoi uniaankin aina lapsukaisen tömistellessä ohi. Onko kaikki aina pentujen kanssa näin helppoa??

Lopuksi vielä kuva Kuusamon reissulta :) Baia tuntee kyllä tyylin! Kiitoksia vain aurinkolasien lainaajalle ;)