Jos metsään haluat mennä nyt... Tai voishan sitä vaikka venytellä!

Tänään me käytiin seikkailemassa metsässä. Neiti 9vkoa jaksaa jo aika kivasti tepastella ja juoksennella ulkosalla. Käydään sellaisia 15- 30min ulkoiluja päivittäin, tietty niin, että Baia saa olla irti.
Metsässä oli tooooosi kaunista... Baiakin tykkää ihan selvästi hengailla mättäillä ja kuusen oksistoissa, se olisi varmasti viihtynyt vielä kauemminkin siellä :D Vaikka nukahtihan tuo autoon heti kun sinne pääsi...




Ulkoilujen lisäksi sisällä ehtii touhuta kaikenlaista. Ensinnäkin tuosta penskasta näyttää kuoriutuvan sisustusalan ammattilainen; Seinien ja huonekalujen nakertelu on alkanut. Seinän syönti kyllä loppui kun siihen laitettiin pahanhajuista litkua ja huonekalujen nakertelustakin tuntuu menneen ihanin into kun asiaan ei olla kiinnitetty huomiota. Yksinollessaan Baia on todella esimerkillisesti, ihan hiljaa se täällä nukkuu. Mutta aikaisin aamulla.... Kun neiti herää... Ja isäntäväki nukkuu... Silloin voi aloittaa temmellyksen ja kitinän, josko vaikka seuraa saisi :D

Pienen koiran päivät kuluvat tietenkin suurimmalta osin leikkiessä ja nukkuessa. Tässäpä taas vähän kuvia päivien varrelta :)

Kyösti on saanut yliotteen kaulan ympäriltä ja Hilja on tarrautunut lampaan hampaillaan tiukasti käpälään! Kyllä tää karvakasa vielä kaatuu!!

Jottei kukaan luule, että meidän neiti on vaatimaton... Pesupallo nenässä on hyvä kostaa hiljalle kaikki sen ilkeät tempaukset. Hengari odottaa vuoroaan.

Aussien ilme on "valpas, älykäs, tarkkaavainen ja innokas". Kyl kyl.

"Siis emmä mitään oo tehny... Toi vesi hyppäs ihan yhtäkkiä mun naamalle tuolta!"

Baitsun kanssa harjoitellaan myös seisomista. Meille kummallekin, emännälle että Baialle, nämä näyttelyjutut ovat ihan uusia.

Rankan päivän jälkeen pitää tietty levätä. Mikäs siinä loikoillessa...
ps. Terveisiä siskolle ;)